Hyvät matkustajat, tervetuloa Dar es Salaamiin

Hyvät matkustajat, tervetuloa Dar es Salaamiin

12036921_10154168604769989_1136363054380923614_n

Huh. Jännittää. Takana on 30 tuntia lentämistä ja lentokentillä istuskelua. Vatsaani nipistää, kun kapteeni kuuluttaa, että laskeudumme puolen tunnin päästä Dar es Salamiin.

Nytkö jo? Apua.

Kerään innostuneen hermostuneesti kaikki tavarani. Tarkistan vähintään kymmenen kertaa, että passini on repussa. Entäs lompakko? Joo kyllä, täällä taskussa se on. Noniin hyvä. Tansania bring it. Olen valmis.

Lentokoneen ovet avautuvat ja lämmin ilmavirta toivottaa minut halauksellaan tervetulleeksi. Hikipisarat ilmestyvät välittömästi otsalle, kun marssin lentokentän viisumijonoon odottamaan vuoroani. Äh. Olisi pitänyt hankkia se viisumi etukäteen. Miksen tehnyt sitä? Mitä, jos he pyytävät ylihintaa eikä minulla ole varaa maksaa sitä? Mitä, jos minut käännytetään takaisin Suomeen, koska en ole hoitanut viisumiani? Sätin itseäni keskinkertaisesta matkavalmistelusta ja pelottelen itseäni. Kotiinhan täältä lähdetään maitojunalla kuitenkin. Varmasti.

No niin Susani. Nyt ryhdistäydyt, hitto soikoon.

Yritän tsempata itseäni, mutta huomaan, että kuulemani kauhutarinat Afrikasta synkistävät mieleni. Yksi asia tuli selväksi ennen Tansaniaan tuloa. Ihmiset r-a-k-a-s-t-a-v-a-t pelotella, erityisesti kun kyse on Afrikasta. Viisumiongelmat ja rajalla käännyttäminen. Malaria. Malarialääkkeiden aiheuttama psykoosi. Ryöstö. Suolistomato. Aivomato. Kiristys. Gangsteritaksikuskit. Happohyökkäykset ja turistien kivittämiset. Kuolema. Kaikkea on tullut kuultua ja valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi hermostunut.

“Meitä oli varoitettu taksikuskeista Dar Es Salaamissa. Kenen tahansa kyytiin ei saanut missään nimessä hypätä, varsinkaan yöllä. Olin kuullut tapauksesta, jossa taksikuski oli ajanut turistit suoraan rikollisjengin luokse ryöstettäväksi. Nytkö se tapahtuu meille?”

”Karibu”, sanoo ystävällinen miesääni. Sen verran sentään ymmärrän swahilia, että tajuan tiskin toisella puolella olevan miehen toivottavan minut tervetulleeksi Tansaniaan. Hän hymyilee lämpimästi ja pyytää passiani. Oho. Viisumiasiat on hoidettu kymmenessä minuutissa. Ei minkäänlaisia ongelmia. Olen huojentunut.

Untitled design

Kello on 22.30 ja pimeä on peitellyt Dar es Salaamin. Minua jännittää aina saapua uuteen maahan iltasella, koska kaikki mörköni asuvat pimeässä. Tässä tapauksessa meillä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää matkakumppanini Janeten kanssa, sillä hotellimme on järjestänyt meille kuljetuksen. Astumme lentokentältä ulos ja katseeni harhailee kymmenissä nimikylteissä. En näe meidän nimiä missään. Muut turistit löytävät omat kuskinsa ja pian olemme Janeten kanssa kaksistaan Dar es Salaamin lentokentän pihalla. Kaksikymmentä taksikuskia ympäröi meidät välittömästi, kaikki huutelevat ja tarjoavat kyytiä.

Gangsteritaksikuskit hyökkäävät heti mieleeni. Meitä oli varoitettu taksikuskeista Dar Es Salaamissa. Kenen tahansa kyytiin ei saanut missään nimessä hypätä, varsinkaan yöllä. Olin kuullut tapauksesta, jossa taksikuski oli ajanut turistit suoraan rikollisjengin luokse ryöstettäväksi. Nytkö se tapahtuu meille?  Kroppani jäykistyy pelosta ja mieleni menee lukkoon. En tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Emme tiedä meidän hotellin osoitetta, ei edes numeroa. Voi lurjus sentään, miten huonosti hoidimme tämänkin asian.

Janette bongaa vanhemman herrasmiehen kuskiksemme. Epäröin ja emmin, mutten näe muutakaan vaihtoehtoa kuin hypätä auton kyytiin. Ajamme 30 minuuttia Dar es Salaamin halki. Pimeitä kujia ja aution näköisiä rakennuksia. Yritän pitää mörköni kurissa, mutta kaikenlaiset villit ajatukset pyörivät mielessäni. Taksikuskimme höpöttelee meille kaikenlaisia tarinoita lähes isällisellä otteella. Luulen, että hän vaistoaa jännityksemme.

”Why are you staying in that hotel? It is full of working girls. It is not a good place for you girls”, kummastelee taksikuski hotellivalintaamme.

”I’m sorry what?”, pyydän kuskia toistamaan.

”Yes. It is saturday so the guesthouse is packed with working girls. There is a big party so that is why nobody came to pick you up from the airport”, hän vastaa.

Jaahas. Tämäkin vielä. Kaikista maailman hotelleista tulikin valittua juuri se vähiten meille sopiva vaihtoehto. Keski-ikäisiä ukkoja ja työskenteleviä tyttöjä. Taas jälleen sätin itseäni erittäin huonosta matkavalmistelusta.

Olen minä onnellinen, koska olen vihdoin päässyt toteuttamaan unelmaani reissaamalla Tansaniaan, mutta juuri nyt leukaluuni ovat loksahtaneet nilkkoihin asti ihmetyksestä. Mihin ihmeeseen olen tullut?

Saavumme perille ja hotellilta kantautuva bassojytä tuntuu sydämessä asti. Rinkat selässä kävelemme hotellin rappusia ylös. Talo on täynnä upeita pitkäsäärisiä paikallisia naisia ja keski-ikäisiä länsimaalaisia miehiä. En näe meidän ikäisiä turisteja missään, varsinkaan naispuolisia. Kuski pitää huolen, että saamme huoneen. Hän antaa numeronsa meille, jos tarvitsemme jotain. Mieleni tekee tarrata kuskiamme kädestä kiinni ja itkeä: ”Älä jätä meitä tänne”.

Olemme Janeten kanssa ainoat majoittujat backpacker-huoneessa. Heitän uupuneena rinkan selästäni lattialle ja rojahdan sängylle. Muista huoneista kuuluu äänekkäitä lemmeskelyn ääniä.

Ei hemmetti. Minne olen oikein tullut? Onko tämä hotelli vai bordelli? Koti-ikävä saa pienen kyyneleen silmäkulmaan.

Tiedän, että kotona Suomessa odotetaan viestiä, että olemme päässeet turvallisesti perille. Vaikka mieli tekisi juosta äidin kainaloon piiloon, laitan iloisen viestin perheelle, että tyttö on turvassa ja onnellinen. Väritetty totuus. Olen minä onnellinen, koska olen vihdoin päässyt toteuttamaan unelmaani reissaamalla Tansaniaan, mutta juuri nyt leukaluuni ovat loksahtaneet nilkkoihin asti ihmetyksestä. Mihin ihmeeseen olen tullut?

Olemme Janeten kanssa suhteellisen järkyttyneitä hotellimme meiningeistä, mutta päätämme silti mennä hotellin baariin. Tarvitsen yhden oluen. Ihme juttu. En edes juo olutta. Tarkastelen ihmisiä ujosti. Vaikuttaa, että kaikilla on hauskaa. Huh huh mitä naisia talo on täynnä. En ole ikinä nähnyt näin lumoavia olentoja, joiden lantiot keikkuvat itsevarmasti puolelta toiselle rytmin tahtia täydellisesti kunnioittaen. Miehet juovat rauhallisesti olutta. Kukaan ei örvellä, kaikki kohtelevat toisiaan kunnioittaen. Yksi paikallinen nainen korottaa maljansa minulle ja hymyilee. Nojoo, ihan hyvä meininki. En ole vastaavissa bileissä ollut aiemmin, kokemushan tämäkin kai on. Sitäpaitsi talossa ei näytä tapahtuvan mitään sen kummempaa kuin Helsingin Kallion Vaasankadullakaan. Nyt olen vaan päässyt katsomon eturiviin yllättävään paikkaan, pois omalta mukavuusalueelta. Ympäristö vaikuttaa kuitenkin turvalliselta alkushokin jälkeen.

Yhden oluen jälkeen olen valmis yöunille. Nukahtaminen on vaikeaa, sillä alakerran baarin juhlat ovat siirtyneet käytäville. Vilkuilen kelloani ja toitottelen itselleni, että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Kun aamu koittaa, pystyn tarkastelemaan kaupunkia tuorein silmin. Valoisaan aikaan mörköni eivät häiritse minua yhtä paljon.

Huomenna haluan tutustua sinuun paremmin Tansania. Onneksi meillä on vielä kolme kuukautta aikaa. Tästä se seikkailu alkaa.

No Comments

Post A Comment